Olen sortunut luksusnarinaan.

Noin puoli vuotta olen miettinyt mitä minusta tulee, mikä on intohimoni ja mitä haluan oikeasti tehdä työkseni. Tällä hetkellä teen siis tuotanto- ja stailistihommia eri mainos- ja tv-kuvauksissa freelancerina, mutta tarvitsisin lisää töitä. Mielessäni pyörii myös erilaiset koulutusvaihtoehdot kulttuurituottajan tutkinnosta positiivisen psykologian opiskeluun. Vai pitäisiköhän vain lähteä matkustelemaan ja hankkia työviisumi johonkin toiseen maahan? Tämä kaikki miettiminen saa minut välillä todella ahdistuneeksi ja pelkäämään tulevaisuutta.

Luin Maaret Kallion kirjoituksen luksusnarinasta, (ah, mikä termi!) ja muistin taas kuinka onnekas olen, että minulla on vaihtoehtoja. Maaret kirjoittaa kolumnissaan siitä, kuinka tavallinen arkipäivä on jo osa suurta unelmaa, jota harva tässä maailmassa saavuttaa. Hän on itse juuri ollut Kambodžassa kehitystyössä, ja tajunnut kuinka naurettavalta Facebookin valituskeskustelut muun muassa Stockan Herkun omistajuuden vaihtumisesta kuulostavat verrattuna kehitystyössä näkyvään kurjuuteen.

Alkoi hävettämään ja naurattamaan omat ajatukseni. Monella meistä olisi tosiaan varaa välillä pysähtyä ja arvostaa sitä mitä meillä on. "KÄSITTÄMÄTÖN kurjuus saattaa odottaa vain kulman takana. Silti moni kahlitsee itsensä jatkuvaan tyytymättömyyteen, vaikka seisoo tukevasti kaksin jaloin keskellä hyvää elämää", Maaret kirjoittaa.

On tekopyhää sanoa, että aina vastoinkäymisten keskellä kiroilun sijaan ajattelisi kehitysmaita ja köyhyyttä, mutta on hyvä välillä tarkkailla ongelmiaan ja miettiä kannattaako niille antaa niin kovasti huomiota. Niin kauan kuin keskittyy elämässään hyvään ja sen levittämiseen, sitä saa myös takaisin.

Ps. Kannustan pitämään onnellisuusvihkoa, eli kirjoittamaan iltaisin mitkä asiat tekevät onnelliseksi. Itse listaan mukaan aina hyviä biisejä ja ruokia, koska suuri ilon lähde voi olla jotain pienempää myös, kuten täydellinen avocado!

Siirrä blogisi Nouwiin - nyt voit tuoda vanhat blogisi - Napsauta tästä

Likes

Comments

Viime syksyn stressitila johti kohdallani unettomuuteen. Aikaisemmin olen nukkunut vain välillä huonosti, jos seuraavana aamuna on ollut esimerkiksi työhaastattelu tai joku uusi työkeikka. Olen siis kokenut ihan normaalia jännityksestä johtuvaa vähäunisuutta. Viime syksyn vaikeina kuukausina saatoin nukahtaa vasta kuudelta aamulla tai olla vain puoliksi lepotilassa koko yön. Se oli ihan hirveää. Ja mitä hirveämmältä se tuntui, sitä enemmän se alkoi huolettaa. Unettomuudesta kasvaa helposti huolen oravanpyörä; jo aamusta asti saattaa olla mielessä seuraava ilta ja yö.

Uni on tila, johon emme pääse yrittämällä tai suorittamalla, vaan rentoutumalla. Tämä oivallus oli minulle pitkä koulu ja siksi haluaisin jakaa pari helppoa vinkkiä herkkäunisille.

Itselleni toimi parhaiten positiivinen ajattelu sängystä. Vaikeana unijaksona aloin väkisin jo päivällä ajattelemaan kuinka pehmeältä ja ihanalta sänkyni tuntuu, ja miten ihanaa on päästä lepäämään siihen illalla. Koska sehän on aivan totta; nukkuminen on aivan ihanaa! Unta stressaava saattaa kuitenkin ajatella nukkumaan menemisestä negatiivisesti, mikä lisää huolta ja vaikeuttaa nukahtamista aika suoraviivaisesti.

Meditaatio auttaa tutkitusti uniongelmiin, ja monet suosivat unihypnoosivideoita. Minua kuitenkin Youtuben unihypnoosivideot vain ahdistivat lisää, hahaha. Niissä puhuvat äänet olivat jotenkin liian hypnoottisia. Onneksi löysin Spotifysta Meditation Minis -podcastin, jossa on paljon meditaatioharjoituksia erilaisiin vaikeisiin elämäntilanteisiin, ja yksi niistä on tarkoitettu unettomuutta varten. "Overcoming Insomnia" -meditaationauha on super positiivinen unimeditaatioharjoitus, jota on tarkoitus tehdä parikin kertaa mieluiten keskellä päivää. Harjoitus muuttaa ajatusmallia nukkumaanmenosta positiiviseksi ja mukavaksi ja oikeasti toimii. Puhujan ääni on reipas ja miellyttävä, eikä yritä hönkiä rentouttavasti.

Jos nukahtaminen on vaikeaa, kannattaa laittaa iloista ja rauhallista reggaeta soimaan ja lukea niin pitkään, että silmät alkavat väsyä.

Jos herää keskellä yötä ja tuntuu ettei nukahda uudestaan, kannustan ottamaan kirjan taas käteen ja laittamaan korvatulpat korviin. Vaikka makuuhuoneesi olisi super hiljainen, korvatulpat tekevät tilan vieläkin hiljaisemmaksi, ja se fiilis saa ainakin minut rauhoittumaan ja nukahtamaan. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, ettei panikoi ja mieti asiaa kokoajan; aiheesta oli todella hyvä haastattelu täällä! Psykologi Taina Laane kertoo haastattelussa miten pääsi unettomuudesta eroon ja miten uneton huolen kierre saadaan katkaistua.

Likes

Comments

Viime toukokuussa kirjoitin Muslaan jännittämisestä. Haluan siirtää tekstin tänne, koska se on edelleen niin todellinen elämässäni ja uskon, että siitä voi olla muille apua.

Paljastus: jännitän ihan kaikkea.

Jatkuva jännitys. Ahdistava vanne pään ympärillä, joka valvottaa ja kiristää. Pitääkö sen kanssa oppia elämään?

Olen viimeaikoina tehnyt todella paljon töitä. Minulle se tarkoittaa sitä, että kuvauspäivät ovat olleet 12-20 tuntia pitkiä ja työ on ollut fyysistä, jännittävää ja stressaavaa. Stressi luo oravanpyörän josta on vaikeaa päästä pois; aluksi ei nukahda koska jännittää, sitten nukkuu huonosti ja seuraavana päivänä kaikki stressaa koska on nukkunut huonosti ja sitten jännittää taas. Blaah.

Rakastan töitä. Mielestäni on ihanaa tehdä paljon ja olla kokoajan menossa. Parhaita töitä ovat ne, joissa ajantaju katoaa ja on sopivasti kiire. Istuminen ja kellon tuijottaminen eivät sovi minulle ja koen, että voimavarani menevät sellaisessa työssä hukkaan.

Oma vikani on se, että jännitän kaikkea. Saatan jännittää hiljaiseen pieneen kahvilaan menemistä tai uusien ihmisten tapaamista. Joskus jännitin jopa treeneihin menemistä; sykemittarissa sykkeeni nousi satasen korkeudelle pukuhuoneessa. Siispä jännittävät työt saavat minut hyvin jännittyneeksi.

Olen oppinut hallitsemaan jännitystä, hyväksymään sen osana itseäni ja tekemään asioita joissa kohtaan sitä. Haluan tavata uusia ihmisiä ja katsoa heitä silmiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Haluan myös päästää sarkastisen huumorini valloilleen myös uusien tuttavien kesken ja haluan mennä tilanteisiin joita pelkään. Tiedän että selviydyn ja opin niistä jotain uutta. Heitän itseäni usein tilanteisiin jotka tuntuvat epämukavilta ja teen sitä myös tiedostamattani. Suosittelen sitä kaikille kohtalotovereille joita jännittää, koska elämä antaa eniten jos hyppää rohkeasti ja kliseisesti epämukavuusalueille.

Hyvä keino rauhoittua on miettiä “mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?”. Usein miettiessäni siihen vastausta, huomaan että jännitän turhaan. Tieto siitä, että voi tehdä vaan parhaansa on lohduttava, jos työt jännittää. Olen myös alkanut kirjaamaan asioita ylös joissa voitin jännityksen tunteen ja onnistuin; kun luen niitä, uusien haasteiden vastaanottaminen on helpompaa, koska muistan miten hyvin olen selviytynyt aikaisemmista. Työstä kannattaa kirjoittaa myös listoja: mitkä ovat työn plus- ja miinuspuolia? Pystyykö huonot ja stressaavat puolet muuttamaan stressittömiksi jollain tavalla, vai onko miinuksia vain tuhottomasti liikaa?

Vaikka välillä stressi ja jännitys väsyttävät ja joudun ottamaan lisää lepopäiviä niiden takia, mietin millaista elämä olisi ilman niitä?

Tylsää.

Kuvassa myös muita jännittäjän apukeinoja, kuten siskoltani saamani Panda cool stick joka viilentää ja poistaa silmäpussit kasvoilta (jännitys ja väsymys kehittää välillä kasvoilleni tuplasilmäpussit, eli kahdet silmäpussit päällekkäin). Koira character mask on myös lahja siskolta: kasvonaamio, joka on koiran kuontalon mallinen ja kosteuttaa ihoa.

Likes

Comments

Netflixin jatkuvan pläräämisen sijaan olen alkanut lukemaan iltaisin ja soittamaan ukulelea. Yksi uudenvuodenlupaukseni oli, että olisin läsnä vähän enemmän ilman kännykän tai tietokoneen näyttöä, joten poistin myös Whatsappin. 2018 olkoon keskittymisen ja läsnäolon vuosi.

Koska viime syksynä kiinnostuin mentaalivalmennuksesta, haluaisin suositella paria siihen liittyvää kirjaa:

Sain joululahjaksi Dalai-laman ja Desmond Tutun Ilon Kirjan, jossa puhutaan ilosta, hyvästä elämästä ja ystävyydestä. Olen elämänkertojen ystävä, ja tämä teos on kirjoitettu näiden kahden hengellisen johtajan välisistä keskusteluista. Osa asioista joista kirjassa puhutaan ovat aika itsestäänselviä, kuten se että "onnellisuuden lähde on sisällämme", mutta kirja antaa paljon konkreettisia vinkkejä kuinka ajatella elämästä huonoina aikoina, ja kuinka myötätunto lisää iloa sisällämme. On myös hauskaa lukea heidän keskusteluitaan, kun he heittävät läppää ja kertovat historiasta.

Aki Hintsan Voittamisen Anatomia on super mielenkiintoinen ja silmiä avaava teos. Kirjassa kerrotaan vuosista joina lääkäri Aki Hintsa työskenteli Afrikassa sekä henkisestä valmennuksesta formulakuskeille, jotka ovat hänen asiakkaitaan nykyään. Kun minulle suositeltiin kirjaa, en ollut niinkään vakuuttunut, koska formulat eivät niinkään kiinnosta. Onneksi päädyin lukemaan sen silti. Kirjassa käsitellään paljon hyvinvoinnin tärkeimpiä aspekteja, ja siinä kerrotut tarinat ja henkisen valmennuksen tulokset tuntuvat aivan uskomattomilta. Jokainen voi saada tästä teoksesta apua oman elämänsä tavoitteisiin!

Miksi maali ei synny?- on vähän vanhempi teos mentaalivalmentaja Minna Marshilta. Kirja on kirjoitettu jääkiekko edellä, mutta siinä kerrottuja henkisen valmennuksen harjoituksia voi tehdä kuka vaan jolla on tavoitteita, niin urheilun kuin työnsä puolesta. On erittäin mielenkiintoista lukea mentaaliharjoituksista, joita huippu-urheilijat tekevät päästäkseen hyviin tuloksiin. Ja omalla kohdallani olen huomannut, että harjoitukset todella toimivat! Muun muassa se, että jankkaa ääneen jotain lausetta edellisenä iltana, saattaa vaikuttaa hyvinkin positiivisesti seuraavan päivän tulokseen. Tuntuu todella huvittavalta, mutta aivojakin voi jumpata ajattelemalla väkisin tiettyjä asioita.

Tällä hetkellä kesken ovat myös Jane Fondan ja Niken perustajan Phil Knightin elämänkerrat. Kuulin myös, että ukulella kuuluisi osata soittaa Over the Rainbow, joten tässähän on vaikka mitä kehitettävää tälle vuodelle.

Likes

Comments

Haluan kirjoittaa mielenterveydestä. Haluan auttaa tekstilläni muita ja muistuttaa, että kannattaa välillä myös pysähtyä. Maailmamme kannustaa jatkuvaan ponnisteluun ja suorittamiseen, mutta sellainen ei välttämättä ole elämämme päätarkoitus.

Viime lokakuu oli elämäni raskain kuukausi. Muutin Tampereelle koulua varten, ja yhtäkkiä itkin joka päivä. En osannut erottaa mitä itkuni oli; oliko minulla ikävä läheisiäni ja Helsinkiä vai olinko vain väsynyt jatkuviin muutoksiin. Olin kuitenkin saman vuoden aikana muuttanut pois Tallinnasta ja sen jälkeen tehnyt paljon erilaisia uusia keikkahommia. Koulu Tampereella ei ollut sitä mitä kuvittelin ja lopulta unikin häiriintyi. En nukahtanut öisin ja nukuin aamuyöllä ehkä pari tuntia.

Tätä jatkui monta viikkoa, enkä enää tiennyt mikä johtui mistäkin. Olinko vain niin väsynyt, että itkin, vai johtiko kova itku siihen etten nukkunut. Minä, usein pirteä ja energinen nuori mietin, pystynkö enää mihinkään. Pelkäsin iltoja ja olin ahdistunut päivällä. Yhtäkkiä, ennen pilkkaamani voimalauseet olivatkin minulle tärkeitä ja tsemppaavia.

Pelästyin itseäni. Mihin normaali onnellinen ja humoristinen mieleni oli kadonnut?

Menin syvälle tunteitani kohti ja mietin tarkkaan missä oli vika. Koulu oli herättänyt koulukiusaamismuistoni esiin kropassani, jotka sain lopulta käsiteltyä ja kaivettua pois, osaksi hieronnalla. Janne Saarinen (Human Healing OY) toimii Bulevardilla ja tekee kehonhoitoa, joka vaikuttaa myös mieleen. Hieronnassa käydään läpi vartalon pisteitä, joihin tunteita varastoituu helposti. Hoito auttoi minua hyvin paljon. Janne on turvallinen ja hauska tyyppi, jonka hoitopöydällä uskaltaa välillä purskahtaa itkuun ja välillä taas nauraa. Kropan saa hoidoilla takaisin suoraksi, jolloin mielikin toimii paremmin. Mieli ja keho kun eivät ole kaksi täysin eri asiaa, olemme kokonaisuus, jonka kaikkia osia täytyy huoltaa, jotta toimimme.

Nyt kaikki on hyvin ja olen oma unelmoiva ja pirteä (hauska) itseni. Välillä pelkään, että vaikean syksyn oireet tulevat takaisin, koska kokemus oli todella raskas.

Ahdistus kasvaa, kun sitä säikähtää. Ja kukapa ahdistusta tai masentuneisuutta ei säikähtäisi yhteiskunnassa, jossa mielenterveydestä ei puhuta paljoa. Ahdistus hävettää, koska ”kaikki muut ovat pirteitä”. Sosiaalinen media myös tietysti korostaa jokaisen elämän pirteitä ja hyviä puolia, mikä on mielestäni hyvä asia, jos sen vaan muistaa ja tiedostaa. Sosiaalisen median kanavista voi nimittäin tehdä itselleen ilon lähteen seuraamalla vain positiivisia ja inspiroivia tyyppejä. Lue = vietän aamuisin hyvin paljon aikaa @thefatjewish feediä selaillen ja eläinvideoita katsellen.

En ole koskaan ennen joutunut miettimään mielenterveyttä syvällisesti, koska minulla ei ole ollut kokemuksia mielenterveydellisistä ongelmista. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää puhua niistä avoimesti, jotta niitä kohdatessa ei tarvitsisi säikähtää, vaan mieltään olisi helpompaa ymmärtää ja siihen saisi vertaistukea.

Jokainen kokee elämässään vaikeita asioita, vaikka harva niistä puhuu julkisesti. Vaikeillakin ajanjaksoilla on jokin syvempi tarkoitus: aurinkoista energiaa ja iloa ei ota koskaan itsestäänselvänä jos on elänyt päiviä, jolloin niitä ei ole.

(Ja hei, pieni loma/viidakkonurkkaus kotona auttaa huimasti yleiseen hyvinvointiin!)

Likes

Comments

Täällä Katri!

Olen aikaisemmin kirjoittanut Musla.fi sivustolle, jossa esiinnyn edelleenkin aina välillä. Tästä lähtien kuitenkin kirjoitan ja julkaisen tänne useammin.

Palmae on julkaisu, jossa haluan keskittyä hyvinvointiin ja elämäniloon body positivity -asenteella. Hyvinvointi tarkoittaa minulle liikunnan ja hyvän ruoan lisäksi myös ihania vaatteita, kaunista taidetta, iloa ja huumoria. Body positivitity -asenteella tarkoitan, että haluan esiintyä ja kirjoittaa tavalla joka edistää ajatusta siitä, että jokaisella on oikeus olla tyytyväinen kehoonsa.

Toivon, että viihdytte seurassani vuonna 2018 (joka muuten alkaa ihan just!), ja otan mielelläni vastaan kommentteja ja ajatuksia joita julkaisuni herättävät teissä!

Likes

Comments

Tunteilla on vahva vaikutus hyvinvointiin ja treenaamiseen.

Luin Helsingin Sanomien artikkelin, jossa urheilulääkäri Pippa Laukka ihmettelee nykyistä kuntoilubuumia, joka ihannoi bikinifitnessiä ja suorittamista. Aihe on ollut pinnalla jo aika pitkään ja siitä on paljon kirjoituksia, mutta Laukka ottaa esille tunteet ja niiden vaikutuksen hyvinvointiin.

”Tulee buumeja, vaikkapa crossfit tai proteiinipitoiset ruokavaliot. Sitten ajatellaan, että niillä saavutetaan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tällöin jää huomioimatta se, kuinka monimutkainen asia on ihmisen fysiologia. Esimerkiksi syömiään proteiinimääriä voi laskea, mutta entä uni, tunteet ja muut valtavat kokonaisuudet? Ne ovat isossa kuvassa ratkaisevampia kuin se pieni lohko, jota voi laskea.”

Laukan mukaan hehkutetaan lähinnä tavoitteellisesti kuntoilevia ja niistä jotka kävelevät, tekevät pihatöitä ja hyötyliikkuvat, on tullut ylivaatimattomia, kun he kertovat liikunnastaan. Miksi?

Isompi lohko, jota ei voi vaa’alla laskea on henkinen hyvinvointi ja siihen pitäisi mielestäni satsata enemmän kuin proteiiniin. Pidän kuntosalibuumia hyvänä asiana niin kauan kun ihmiset tekevät sitä omasta ilostaan ja siksi, että haluavat pitää itsestään huolta. Joskus pitää myös ottaa itseään niskasta kiinni ja patistaa liikuntaan, mutta ei ole yhtä ainoaa hyvää tapaa liikkua (paitsi jos voisin liikkua aina pelkästään trampoliinipuistossa, tekisin ehkä mieluiten niin), eikä bikinifitness ja Jutan laihdutusohjelmat anna oikeaa, normaalia kuvaa perusliikunnasta.

Ehkä tärkein asia, jonka Laukka mainitsee on tunteiden huomioiminen liikkumisessa: jos stressaa tai voi huonosti henkisesti, ei kannata laittaa kroppaa raskaille koetuksille, vaan hoitaa ensin henkinen hyvinvointi kuntoon. Tunteet liittyvät kaikkeen tekemiseen ja uskon myös että ne liittyvät myös fyysisiin oireisiin.

“Laukan mukaan suurimpia terveystekoja on olla armollinen itseään kohtaan. Terveys lähtee itsensä hyväksymisestä – mutta sepä onkin vaikeaa. Nykyään annetaan kuva, että ihmisen pitäisi olla monitaituri, joka osaa monen osa-alueen tiedot ja taidot. Lisäksi pitäisi olla hyvä ulkonäkö. Ja heikko ei saa olla.”

“Yksi hyvä vinkki arkeen on se, että sinne mahduttaa ohjelmoimatonta aikaa ja flow-tilan hetkiä.”

Olen aikaisemmin kertonut tapoja joilla patistaa itsensä lenkille tai salille, ja yksi niistä on kirjoittaa treenit kalenteriin. Omassa kalenterissani lukee treenien lisäksi vapaapäivien paikat ja usein niiden kohdalle kirjoitan: tee jotain super kivaa.

Koska elämä on super kivaa ja siihen kuuluu ihanat flow-hetket, enkä usko että mietimme mummeleina niitä päiviä kun olimme yksin salilla punnertamassa.

Likes

Comments

Luulin, että vain pienikokoiset voivat pukeutua väljiin isokokoisiin vaatteisiin. Olin väärässä.

Olen noin 174 senttiä pitkä ja jalkani on kokoa 42. En siis ole vaatekokoa extra small. Luulin pitkään, että se tarkoittaa, etten voisi käyttää isoja, liehuvia ja väljiä vaatteita. Ajattelin niiden tekevän minusta ”entistä suuremman”.

Olen kuitenkin huomannut, ettei se pidä paikkaansa. Rakastan väljiä viittoja, miesten farkkutakkeja ja leveitä huljuvia housuja, enkä todellakaaan anna pituuteni määritellä sitä mihin voin tai en muka voi pukeutua. Joskus nauran peilikuvalleni, kun tukkani on auki ja olen sonnustautunut erinäisiin kerroksiin leihuvia vaatekertoja. Kaikki tuntuu ja näyttää jättimäiseltä. Pidän siitä! Tyyli on myös niin mukava, että saa nähdä jaksanko koskaan enää vääntäytyä farkkuihin.

Pituudesta on myös hyötyä, sillä löydän usein miesten osastolta itselleni mielusia vaatteita ja kenkiä, usein vielä alennusmyynneistä!

Likes

Comments

Tallinnassa asumiseni aikana kootut vinkit ravintoloihin, kauppoihin ja taidenäyttelyihin.

SYÖMÄÄN:

Klaus Kohvik
Kaunis, yksinkertainen sisustus ja design-kauppa kahvilan yhteydessä. Klaus tarjoaa erilaisia aamiaisia, todella hyvää kahvia ja herkullista lounasta edulliseen hintaan. Unelmoin heidän pannareistaan.

Nop
Luomukahvila/Lounasravintola Nop sijaitsee Tallinnan Yliopiston ja terminaalin välittömässä läheisyydessä ja tarjoaa ihania aamiaisia, hyvää kahvia ja vegelounaita. Nopin yhteydessä on myös luomuruokakauppa.

Rataskaevu 16
Edullista, kotoisaa ja todella herkullista lähiruokaa, kaunis sisustus ja loistava palvelu. Lähes aina täynnä, joten suosittelen varaamaan pöydän. Koska ravintola on niin suosittu, on siitä rakennettu pienempi versio ihan isomman lähelle, Väike Rataskaevu, jossa tarjotaan samaa ruokaa.

Tai Boh
Todella hyvää Asian Fusion ruokaa ja ihania drinkkejä hullusti sisustetussa ympäristössä. Suosittelen ottamaan maistelumenun, joka on kahdelle tarkoitettu. Tännekkin kannattaa varata pöytä ja jos ei mahdu, kannattaa ainakin käydä kurkkaamassa sisustus.

Vegan Restoran V
Parhaimpia vegaaniravintoloita missä olen käynyt. Ja ihan super hyvää leipää.

August
Kahvila, jossa on vahva hipsterimeininki ja hyvät kahvit ja smoothiet. Aamiaista saa koko päivän ja sisustuksen pääelementteinä toimivat marimekko, eri värit ja kasvit.

F-hoone
Monille tuttu paikka, mutta mainitsemisen arvoinen, jos joku ei ole käynyt. Hyvä palvelu, edullinen konstailematon ruoka, parhaimmat falafelit mitä olen maistanut ja notkuva kakkuvitriini.

Sfäär (tietty)
Halusin brunssille viikonloppuna ystäväni kanssa ja päädyimme Sfääriin. Brunssiruuat tilataan menusta, joka sisältää muunmuassa mysliä, smoothieita, kananmunaruokia ja super hyvät pannukakut sekä tietysti mimosat ja bloody maryt. Kahvi on erityisen hyvää ja sunnuntaisin brunssilla soittaa DJ. Sfäär kipusi ehkä suosikikseni myös siksi, että sen yhteydessä toimii kauppa, jossa myydään muunmuassa Aesopin, Leviksen ja Acnen tuotteita ja sisustuksen elementteinä toimivat discopallot.

VOHVELILLE:

Mrs. Waffle, Ülemiste-ostoskeskus (noin 10 minuutin päässä ydinkeskustasta)
Ehkä paras suositus mitä voin antaa on Mrs. Waffle. Jos hamuat täydellistä jälkiruokaa, suuntaa Ülemisteen ja ensimmäisen kerroksen vohvelibaariin. Vohvelit tehdään sitkeästä taikinasta ja paistamisen jälkeen niihin sivellään siirappia. Lopputulos on paksu karamelliltä maistuva belgialainen vohveli, jonka lisukkeet voit valita itse. Valinnanvaraa on jäätelöistä eri marjoihin ja kastikkeisiin.

Sain eilen myös tekstarin koulukaveriltani, että hänen poikaystävänsä oli käynyt legendaarisessa Kompressor-kahvilassa, ja suosittelee paikkaa sydänsilmähymiöin. Kompressorissa tarjotaan lettuja eri suolaisilla ja makeilla täytteillä ja paikka on aina ruuhkainen.

DRINKILLE:

Paar Veini
Vanhassa kaupungissa sijaitseva Paar Veini on kotoisa ja tunnelmallinen viinibaari, jossa on usein myös livemusiikkia.

Frank
Mainitsinkin Frank Bistrosta jo aikaisemmin, mutta se sijaitsee Paar Veiniä vastapäätä ja niitä on oikeastaan kaksi vierekkäin. Toisessa tarjotaan pelkkiä drinkkejä ja toisesta saa myös ruokaa. Iso suositus Sailor’s Delight drinkille ja suklaa fondantille!

OSTOKSILLE:

Reede
Reede on vaateliike lähellä satamaa Rotermannissa, missä myydään muunmuassa Nude labelin, Samsøe Samsøen, Niken ja Henrik Vibskovin tuotteita. Monia tuotteita ei löydy Suomesta lainkaan. Kaupan nimikin on ihana, se tarkoittaa viron kielellä perjantaita.

Rahva Raamat
Viru keskuksen Rahva Raamat on kolmikerroksinen kirjakauppa, jonka jokaisessa kerroksessa on kahvila ja eri aihealueiden kirjoja, maalausvälineitä, vinyylilevyjä ja ylipäätään kaikkea ihanaa. Menen usein sinne vain hengaamaan ja salaa lukemaan myytävänä olevia kirjoja.

NÄYTTELYYN:

Adamson-Ericu Museo
Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa museossa on tällä hetkellä upea valokuvanäyttely “The measure of humanity”. Valokuvaaja Juhan Kuus kuvasi 45 vuotta Etelä-Afrikassa apartheid-rotuerottelupolitiikan aikaan. Kuvat ovat käsittämättömän upeita ja näyttely hyvin mielenkiintoinen. Näyttely on avoinna 15. tammikuuta asti.

Kumu
Viron taidemuseo Kumu on vierailemisen arvoinen ja sisältää monia mielenkiintoisia näyttelyitä, jotka voi kaikki katsoa samalla käyntikerralla. Kävelin eilen koko museon läpi ja muunmuassa Vladimir Tarasovin “Vesimusiikkia ja muita kuvia äänistä”, oli super ihana ja kiinnostavasti rakennettu näyttely. Kumu sijaitsee Kadriorg-puistossa, joka on myös todella kaunis ja haahuilemisen arvoinen paikka iltaisin pimeällä tai kauniilla säällä.

Likes

Comments

Se että on edes yksi tyyppi, joka jaksaa vastata puhelimeen, kun juokset kakkaa pakoon, on todellakin tarpeeksi.

Omistan pari todella rakasta ystävää joille voin kertoa kaiken, ja olen siitä suunnattoman onnellinen. He ovat niitä, joille voin soittaa itku kurkussa, kun olen esimerkiksi tukkinut vanhempieni vessan ja aiheuttanut vesivahingon, jonka jälkeen olen kaiken lisäksi vielä paennut paikalta.

Jossain vaiheessa mietin miksen omista suurta kaveriporukkaa, jonka kanssa voisin matkustella, käydä festareilla ja juhlimassa. Olen usein se seilaaja joka kulkeutuu kaveriporukoista toiseen kuulumatta kuitenkaan täysin mihinkään.

Sain ensimmäisen parhaan ystäväni kun olin seitsemänvuotias. Hänen nimensä oli Emmi ja kävimme ala-asteella samaa luokkaa. Lauloimme iloisina Hesburgerin perunasalaatti-tunnuslaulua ja söimme paljon paahtoleipiä sekä harrastimme musiikkia. Emmi myös seisoi uskollisesti vierelläni ala-asteen koulukiusaamisajat, enkä muita ystäviä oikeastaan tarvinnutkaan.

Nykyiseen parhaaseen ystävääni tutustuin ala-asteen viimeisellä luokalla, josta lähtien hän onkin ollut suurin ilo ja tuki elämässäni. Viettäisin mieluusti suurimman osan elämästäni vain vaikka istumalla autossa hänen kanssaan.

Sosiaalinen media on tehnyt ystävyydestä erikoisen. Erikoisella tarkoitan sitä illuusiota ystävien määrästä jonka se helposti luo. Facebookissa ystäviä on yhtäkkiä yli tuhat ja aina kun kavereita tavataan, siitä postataan ja käytetään hashtagia: Squadgoals. Aurinkoisina kesäiltoina saattaa tuntua, että kaikki muut ovat jossain, jos itse sattuu pötköttämään kotisohvalla töiden jälkeen ja selata Instagramia.

On ihanaa omistaa paljon erilaisia ystäviä, mutta vielä parempaa on omistaa edes yksi ihminen johon voi luottaa täysin, jonka kanssa voi nauraa kippurassa ja jolle voi myöntää mokanneensa paetessaan lokapalvelua.

Olen onnekas, kun omistan parhaan ystävän ja tiedän että se ei ole mikään itsestäänselvyys. Ystäviä saa olemalla ystävä muille; kuuntelemalla, auttamalla ja osallistumalla. Jo kahden tyypin yhdistelmä on täydellinen porukka.

Jos huomaat jonkun olevan yksinäinen, pyydä häntä mukaan porukkaasi, oli se sitten iso tai pieni.

Likes

Comments